Kävimme
tänään aamupäivällä äidin kanssa mustikoilla. Pari tuntia metsässä
vierähti ja saalina oli molemmilla lähes täydet ämpärilliset marjoja.
Salainen mustikkapaikkamme osoittautui siis taas nimensä arvoiseksi kuivuudesta huolimatta.
Nami, nami, nami, nami vadelmaa... Mustikat on hyviä, mutta Jonni rakastaa takapihalla kasvavan vattupensaan isoja ja punaisia vadelmia. Ne ovat herkkua.
