"Äiti mentäiskös lenkille?" -lause kuuluu meillä nykyään aika usein. Innostus lenkkeilyyn alkoi, kun poika sai ekan oman polkupyöränsä :) Sini-vihreä Tunturin muumi-pyörä löytyi paikallisesta Kesportista. Pyörän takaosaan Teemu kiinnitti työntöaisan, joten jos pöyrämiestä alkaa kesken matkan väsyttää voi äiti tai iskä vähän avittaa...

 
Ensin polkemaan opettelu tuntui aika epätoivoiselta, mutta parin päivän yökyläilyn aikana mummulassa pappa oli opettanut pojan polkemaan. On se vaan aika pappa :)  Sen jälkeen sitä vauhtia on sitten riittänyt!! Ja pitäähän pyörässä rekisterikilpi olla. Sen Jonni sai säkylän mummulta.


Myös kissamme käyvät kävelyllä kanssamme :) Tällä kertaa mukana lirputteli Nappi :)


Näin hauskaa lenkillä oli Anni-neidillä :) Ikää on nyt reilu kaksi kuukautta ja tyttö on koko ajan yhtä hymyä. Kävelylenkin aikana Anni yritti myös jo kovasti tavoitella vasemmassa nurkassa roikkuvaa nallea!!


Välillä pysähdyttiin keinumaan


"Äiti mennään jo, tule nyt, nyt ,nyt ,nyt!"

Näin hienoja kortteja sai Jonni aikaiseksi pari viikkoa sitten kun askartelimme ekaa kertaa yhdessä. Saa nähdä kenen postilaatikkoon ne kolahtaa :)
Kyllä on poika tainnut periä äidin kädentaitogeenin, niin innokkaasti askartelu sujui. Myös tussit ja paperi on olleet kovassa käytössä viime aikoina!

Täytyi nyt vielä pistää tänne yksi hauska kuva jonka Teemu otti viime viikolla. Poika kinusi syliin ihmettelemään auki ollutta pesukonetta. Laskin pojan pesukoneeseen sisälle ja se vasta hauskaa olikin :)

Niin se vuosi vierähti ja meidän pikku hemuli täytti eilen kokonaset 1-vuotta!!  Onnea Jonni!
Keskiviikkona vietimme 1-vuotissynttäreitä mammakerhon voimin kolmin kertaisena! Sankareina toimivat Jonnin lisäksi sekä Joonas että Severi. Pojat ovat kaikki syntyneet kahden viikon sisällä. Touhua ja leikkiä riitti taas kerrakseen. Kiitos vielä Suville ja Eijalle leivonta-avusta ja vieraille lahjoista sekä iloisesta juhlamielestä!

Eilen illalla syntymäpäivää oli juhlistamassa sitten mummut ja pappat, serkut ja eno. Leikkihuone täyttyi taas muutamasta uudesta traktorista sekä valtavasta kuorma-autosta ja eno taitaa olla leipomassa pienestä jääkiekkomailasta päätellen pikkumiehestä uutta SM-liiga tähteä :)


Torstaina Jonni oli muuten ensimmäistä päivää siellä hoidossa ja hienosti oli päivä kuulemma sujunut, hoitotäti Miljakin kehui Jonnia erittäin sosiaaliseksi ja reippaaksi pikku pojaksi. Ei ollut pojalle edes itku tullut kun lähdin pois....toisin taisi käydä äidille.... Päivä otti kovemmalle mitä osasin odottaa! Eilinen hoitopäivä jäikin sitten väliin nuhan vuoksi, joten toivon mukaan ensi tortaiksi taas tervehdytään kun, on minun vuoroni käydä harjoittelemassa ja verestelemässä muistiani tulevaa työhön paluuta mielessä pitäen...

Muistikortti oli kuin olikin sökö ja uudesta pulitin 40e! Sain kuitenkin pelastettua kortilla olleet kuvat. Tässä se Jonnin kukkuu-kuva:

Vietimme eilen illalla Kauppilan omakotiyhdistyksen pikkujoulua. Kyseessä oli myös Jonnin ihka ensimmäinen pikku-joulu. Hyvin maistui pojalle puuro ja piparit ja iloisesti tanssia hytkyi vaippapeppu heiluen joululaulujen tahdissa :)

Ensilumi saapui vihdoin myös tänne meille päin. Ja aikamoisella rytinällä se tulikin! Kaksi päivää tuulla tuiskasi. Hassulta tuntuu katsoa tuota valkoista, lumista maisemaa, kun vielä toissa päivänä haravoin kiireellä viimeisiä lehtiä pihamaalta. Tänään näytti tuo lumimyrsky viimein laantuneen sen verran että, mekin Jonnin kanssa uskaltauduimme testaamaan viime keväänä papalta saatua pulkkaa!

 


Pulkkareissun jälkeen palasimme sisälle takkatulen suloiseen lämpöön. Päätin kokeilla Jonnille eilen illalla värkkäämiäni poronsarvia. Poika toisin oli niin kovassa vaudissa taas, että sain otettua kuvan vain takaa päin :)

Sarvet ovat nopeat ja helpot valmistaa. Rautalangasta väännetään sopivan kokoineen kehikko johon lisätään rautalangasta sarvet ja sarviin vielä haarat. Sitten kieputellaan pitkiä huovutusvillalevyjä kehikon ympärille ja kiinnitetään huovutusneulalla. Ja valmista tuli
Rautalankojen päät kannattaa kääntää huolellisesti, jotta ne eivät pistä villan sisältä.

Tänään saapui postin mukana Kotivinkin tämän vuotinen Joululehti!! Olen ihan jouluhörhö ja nuo joululehdet tuleekin luettua ja selailtua vielä moneen kertaan ennen kuin pukki kolkuttelee ovella. Rakastan myös kaikenmoisia joulumyyjäisiä- ja markkinoita. Aivan ehdottomat ykköstapahtumat ovat Helsingin Wanhassa satamassa pidettävät Naisten joulumessut ja Esplanaadin puiston perinteiset Tuomaan markkinat. Niissä on tullut käytyä jo monena vuotena ihastelemassa ja haistelemassa joulun tuoksuja!!

Taidankin illalla käpertyä sohvan nurkkaan tunnelmoimaan tuon joululehden kanssa... sitten kun saan tuon pikku vieterin vain ensin nukkumaan :) Joulu odotellessa.....

Eipä ole taas pitkään aikaa tullut kertoiltua tuosta meidän pikku huru-ukosta :) Ensiviikolla poitsu täyttäkin jo 10kk. Aika on kulunut ihan hurjan nopeasti ja enää ei voi Jonnista puhua vauvana vaan kyllä hänestä on kasvanut jo pieni miehenalku :) Vauvalta hän näyttä enää vain nukahtaaessaan tuhisten kainalooni.



Paljon on opittu taas viime viikkoina. Ripeästi noustaan pystyyn ja kurkotellaan ylös pöydille. Monta kertaa Jonni on myös seisonut jo ihan itsekseen ilman tukea. Pyllähtää tosin nopeasti pyllylleen tajutessaan tuen puuttuvan.
Kaikki kielletyt paikat kuten takka, wc-pönttö ja kissojen ruokakupit kiinnostavat kovasti ja niitä kohti riennetäänkin konttamalla turbovauhdilla kielloista huolimatta.
Sana varastoon on kertynyt myös muutama sana. Äiti tulee jo selvästi samoin myös päivää :) Isoisien mieliksi myös pappa sanaa on toisteltu ja vuh, vuh tarkoittaa tietenkin naapurin koiraa. Kaikista suloisin uusi juttu on minusta kuitenkin on  vilkuttaminen, jonka Jonni oppi aivan yllättäin matkalla isomummun luokse.

Tässä muutama uudempi kuva meidän sukkahoususankarista. Poika on niin kovasti puhelimien, kaukosäätimien ja kameroiden perään ettei meinaa millään keritä ottamaan kuvaan ennen kuin Jonni jo hyökkää kohti kameraa :)

Tällä hetkellä Jonni sairastelee jo viime viikolla alkanutta räkätautia, joka tuntuu olevan varsin sitkeää laatua.Tauti on kiertänyt läpi myös suurimman osan Jonnin ystävistä :(  Lääkärille on aika tänään, pidetään peukkuja että tauti olisi pysynyt poissa korvista.

Jonnin ollessa mummulassa hoidossa sunnuntaina saimme vihdoinkin tehtyä viimeiset kittaukset ja maalaukset hänen uusittuun huoneeseensa. Samana päivänä pääsimme myös sisustelemaan.
Omasta mielestäni huoneesta tuli ihanan viihtyisä pikkumiehen leikkipaikka ja rauhallinen "unimaja".
Haltioissaan tuntui olevan myös Jonni kun ensikerran konttasi uuteen huoneeseensa :)

Tällä viikolla kävimme myös tutustumassa Jonnin tulevaan hoitopaikkaan. Töihin olen suunnitellut palaavani vasta tammikuun puolivälissä, mutta nämä hoitopaikka asiat tulivat jo nyt ajankohtaisiksi kun täytin kelan kodinhoitotukipapereita. Se sitten olikin aikamoista paperisotaa ja puhelinrumbaa kun samalla tilailin uutta verokorttia verotoimistosta.


Mutta siitä hoitopaikasta vielä. Kyseessä on pieni yksityinen päiväkoti jossa lapsia on kerrallaan n. 7-15 päivistä riippuen. Hoitajia on kolme ja välillä apuun rientää myös naapurin mummo :) Päiväkoti on iso vanha puutalo hieman syrjässä ja ihanan rauhallisella paikalla pellon ja metsän reunassa. Piha on täynnä kiipeilytelineitä, keinuja ja leluja  ja meitä vastaan lönkytteli suuri, ystävällien benhardilainen :D Kyseisen hoitopaikan valinnalle oli monta syytä. Koska kyseessä on yksityinen päiväkoti saamme siihen kelan kodinhoitotuen ja koska Jonni tulee olemaan kuukaudessa vain n.  12 päivää hoidossa, maksettavaksi jäävät hoitomaksut eivät tule siten olemaan kovin suuret. Yksityisen päiväkodin kanssa hoitoajat ovat paljon joustavammat, mikä on tarpeellista meidän molempien työn vuoksi ja lisäksi paikka on Teemun työmatkan varrella joten hoitoonvientikin sujuu helposti.

Keskiviikkona poikkesimme Jonnin kanssa työpaikallani viemässä sen verokortin kesälomarahojen maksua varten ja samalla puhuttiin jo pomojen kanssa työhön paluustani. Viime yönä sitten näin jo kauhu-unia siitä miten en töihinpalattuani osannut enkä muistanut enää mitään . Näitä unia varmasti tulee olemaan vielä  moneksi yöksi ennen kuin se ensimmäinen työpäivä taas koittaa ja homma  alkaa luistaa vanhaan malliin :) .... toivottavasti  :)


Jonni  sitten taas on uimisen ja muun touhun lomassa on oppinut nousemaan itse ylös tukea vasten seisomaan. Tämä tapahtui ensimmäisen kerran isomummun luona samalla viikolla kun hän täytti 8kk.  Kävelyäkin on harjoiteltu pikkumopon ja kävelytuen avustuksella. Kovasti myös höpötellään. Muutaman kerran on tullut sanat äitä ja ihi, mutta ihan varma en voi olla. Useimmiten kuitenkin toistellaan ihmetystä muistuttavaa oh-hoh hymähdystä!  Ja pariviikkoa sitten toisteltiin huvittavaa häplä-häplä-häplä-fraasia :D

Onpas taas aika vierähtänyt viimeisestä päivityksestä. Meillä on tässä viimeiset pari viikkoa tassuteltu Jonnin kanssa. Olemme Teemun kanssa nukuttaneet Jonnin ihan pienen pienestä asti aina syliin tai sängyssä viereen. Niin suloista ja ihanaa kun se onkin kun pikkuinen nukahtaa syliin samalla kun hypistelee paitaasi ja tuhisee, niin emme voi sitä kuitenkaan loputtomiin jatkaa. Nyt siis olemme opettaneet poikaa nukahtamaan tassuhoidon avulla omaan sänkyyn. Kovin helppoa se ei meillä tosin ole ollut, poikaa kun kiinnostaa unihetkellä kaikki muu kuin nukkuminen :) Ihan itsekseen Jonni tuskin oppii nukahtamaan, mutta äidin ja isin avustuksella ja sitkeällä jaksamisella unten maille päästää vaihtelevasti. Ehkä homma käy sitten helpommaksi, kun poika jaksaa kuunnella iltasatuja. Niitä Teemu odottaa jo kovasti päästä lukemaan.



Meillä on myös viime päivinä nähty toisenlaistakin tassuttelua. Pieni karhunpoikamme on alkanut konttaamaan. Kädet läpsyvät lattiaan kuin pienet nallentassut pojan tutkiessa kotiaan nyt jo varsinaisella turbo vauhdilla! Hetki sitten oltiin pesuhuoneessa ja nyt jo kissojen ruokakupilla, hetkeksikään ei enää uskalla Jonni-poikaa silmistään laskea. On aika myös alkaa muuttaa kotiamme konttaus- ja vauvaystävällisemmäksi, teräviä kulmia kun talosta tuntuu löytyvän. Meikäläisen sisustukset saavat täten myös vähän uuden muodon :D

Jonnista ja Viiru kissastamme on nimittäin kehkeytymässä hyvät kaverukset. Viiru on usein mukana nukuttamassa Jonnia ja tulee myös usein lattialla pyörivän pojan "paijattavaksi" eikä tunnu välittävän kovistakaan otteista. Nappi-kissa taas tuntuu kiertävän Jonnin kaukaa ...mahtaakohan olla vanhuuden tuomaa viisautta :)

Tässä ne ovat, Jonnin kaksi uutta juttua!! Jo toista viikkoa Jonni on opetellut istumista oikein kunnolla ja näin hienosti se jo sujuu!! Ja kuten kuvasta näkyy se toinen uusi juttu löytyy suusta. Eli se ensimmäinen hammas, joka nyt siis vihdoinkin puhkesi kovan kutinan päätteksi :) Tuo pieni "kakkokirveen" alku huomattin kun mummu antoi Jonnille maitoa nokkamukista ja hammas kolahteli mukin nokkaa vasten.

Kesähelteet jatkuvat edelleen. Olo on välillä ollut jo aika tuskaistakin, mutta eipä parane valittaa. Kyllä auringonpaiste aina vesisateen voittaa. Laitan tähän lisää kuvia kesämiehestä :)  Joku oli kaipaillut kuvia minustakin, joten sen vuoksi alempana muutama kesäinen otos minusta Suomi-pipoisen Jonnin kanssa.

Jonni on nyt jo toista viikkoa syönyt lihaa. Tähän mennessä on maistettu naudanlihaa ja broileria. Hyvää on tainnut olla koska oikeastaan mitään ruokaa poika ei ole pois sylkenyt. Iltaisin olemme alkaneet syödä puuroa, velli ei oikein maistunut.
Hammas ei vieläkään ole puhjennut, kummittelee edelleen valkoisena ikenen sisällä ja kutittaa kovasti. Suussa on ollut välillä koko nyrkki, varpaita unohtamatta.

                                                Lentovauva

Nautiskelimme Jonnin kanssa tänään ihanasta helteisestä kesäpäivästä ulkosalla. Jonni tykkäsi kovasti köllötellä viltin päällä aurinkovarjon alla. Siinä lekotellessa sitten ihmeteltiin ja kummasteltiin uusia näkymiä; huojuvia puita, lintuja ja omia varpaita, ne tuntuvat nykyään kiinnostavan enemmän kuin lelut :)


Auringossa loikoilu on väsyttävää puuhaa, joten lähdimme rattailla tekemään pientä unilenkkiä. Siinä kärrytellessämme huomasin metsäpolun varressa puusta pudonneen tyhjän linnunpesän. Nappasin sen mukaan ja asensin omenapuuhumme koristeeksi. Aika hienoa työtä osaavat lintuset tehdä!

Viime viikot Jonnin kanssa ovat olleet ihania, hauskoja ja helppoja. Tämä kulunut viikko on sitten taas ollut todella raskas. Poika on ollut kärttyisä, itkuisa ja öisin levoton. Ajattelinkin että känkkäränkkä on päättänyt muuttaa meille ihan pysyvästi, kunnes tajusin kurkkia Jonnin suuhun. Ja sieltähän se kiukun syy paljastuikin; ikenessä pullottaa pienen hampaan alku :) Yleensähän nuo ensimmäiset riisin jyvät kai puhkeavat alas eteen, mutta me kun tahdomme olla vähän omanlaisiamme niin tuo hammas on puhkeamaisillaan ylös eteen. Meille on siis tulossa pieni jänöjussi :)
Eilis ilta oli yhtä itkua ja huutoa  eikä edes äidin tai isin syli helpottanut oloa. Laitoin kylvyn jälkeen pojalle supon, vaikka kuume ei hampaan tulon vuoksi ollutkaan noussut, mutta ajattelin sen helpottavan särkyä. Lääke tuntui auttavan, koska viime yö nukuttiin rauhallisesti. Taisin minä kerran käydä tuttia suuhun laittamassa. Aamulla kuuden jälkeen Jonni heräsi syömään taas pitkästä aikaa ihanan iloisena :)
 

Oltiin eilen Teemun ja Jonnin kanssa Tampereella vähän ostoksilla. Hankinnan alla oli Jonnille uusi turvaistuin ja matkarattaat. Ostopaikaksi valitsimme Vauvatalo Johannan, josta ostimme viime syksynä Jonnin vaunutkin. Onneksi kyseisessä paikassa oli hyvin asiansa tunteva myyjä ja valinta monien vaihtoehtojen välillä oli helppo.


Rattaat tuli testattua saman tien kun suuntasimme ruokailemaan ja ostoksille läheiseen Prismaan. Osoittautuivat erittäin käteviksi ja näppäriksi. Ja Jonnikin tuntui tykkäävän, iloisesta höpötyksestä päätellen :)
Ja eihän sitä ihan ilman vaateostoksiakaan reissusta selvitty. Jonni sai pienen kasan kesävaatteita muunmuassa tulevien mm-fudiskisojen hengessä.  Nyt kun vielä saataisiin niitä kesäkelejä!

Jonnin ja isin ruokailuhetki. Kokeilimme syöttötuolissa istumista,
mutta ei taida Jonnin selkä vielä kestää.

Jonni on muuten jo kohta viikon ajan harjoitellut ryömimistä!! Tuhertaa kovasti nenä kiinni lattiassa ja pylly pystyssä. Jalat tekevät ryömimisliikettä, käsien liike kun vielä hokataan niin sitten mennään ja lujaa.  

Vietin eilen elämäni ensimmäistä äitienpäivää! Jonni herätti meidät tuttuun tapaan jo puoli kuuden aikaan suloisella höpinällään.Teemu nousi Jonnin kanssa keittelemään minulle kahvia ja sain jäädä vielä nukkumaan. Ja sainkin nukkua jopa kahdeksaan asti kunnes tuo kaverikaksikko tuli herättelemään ja toivottelemaan hyvää äitienpäivää. En kyllä enää osaisi ajatella elämääni ilman Jonnia. Olin minä kuinka väsynyt tai huonotuulinen tahansa niin kyllä tuo pikkumies valloittavalla hymyllään saa minut iloiselle mielelle. On kivaa olla äiti!

Jonnilla on ollut käytössä jo pitkän aikaa uninunnu eli sideharso. Sitä hän hypistelee sormissaan ennen nukahtamista ja yhden reunan nostan usein posken päälle turvaa tuomaan.
Pitemmän aikaa olen etsiskellyt tuon nunnun tilalle jotain kivempaa unikaveria. Tänään se vihdoin löytyi, ruskea pitkäjalkainen apina :) Jonni tuntui tykkäävän sitä jo heti kaupassa, kun annoin sen hänen käsiinsä. Se kainalossaan hän nukahti myös sänkyynsä. Suloinen parivaljakko. Apinan käsissä on tarrat joten sen saa hyvin roikkumaan Jonnin kaulasta, ei karvainen kaveri pääse karkaamaan. Nimeä apinalla ei vielä ole...ehdotuksia otetaan vastaan!

Eilinen päivä vietettiin Jonnin kanssa isomummulla, siellä oli vieraana mummun vanha naapuri ja ystävä Helmi. Helmin sylissä olen itsekin aikoinani istuskellut ja oli kiva että Jonnikin pääsi noiden turvallisten käsien syleilyyn. Ikäeroa kaveruksilla on yli yhdeksänkymmentä vuotta!

Vauvakaarti kokoontui taas tänään, tällä kertaa Hannu-vauvan kotona. Katossa roikkui hyppykiikku, jota Jonnikin pääsi kokeilemaan. Hymyistä päätellen se taisi olla Jonnista hauskaa puuhaa. Sellainen hankitaan ehdottomasti meillekin, kunhan poika vähän kasvaa.

Jonni pyörähti tänään vihdoinkin ensimmäistä kertaa selältä mahalleen!! Pitkään sitä jo odotettiinkin!


Suloinen pieni Ihaa! Jonnilla on päällä ystävältä lainattu Ihaa-puku, joka on kiertänyt ystäväpiirissä vauvalta toiselle ns. kuvausrekvisiittana.



Vietimme meillä tänään vauvojen vappubileitä. Mukana olivat Eija&Severi, Suvi&Joonas, Satu&Hannu, Sanna&Viivi sekä Jenny Jeminan ja Tiituksen kanssa. Yllättäin Jonnin päiväunet sattuivat taas sopivasti juuri juhlien aikaan, valokuvaan ei siis ehditty. Tässä kuitenkin Jonnin kaverit, komea kolmikko: Hannu, Severi ja Joonas.

Käytiin tänään Jonnin kanssa ostamassa hänelle ihan ihka omat arskalasit. Eipä häikäise kevätaurinko enää pientä miestä. Tuntuu tykkäävän laseistaan, koska ei ainakaan haro niitä pois silmiltään. On ne kyllä aika coolin näköiset :)

 

Pääsiäinen alkoi meillä mielenkiintoisissa merkeissä. Jonni sai maistaa perjantaina ensimmäistä kertaa perunaa :) Odotimme irvistystä ja yökötysilmeitä, kun ensimmäinen lusikallinen saatiin suuhun, mutta meitä katselikin pieni poika ihmetysilme kasvoillaan! Peruna tuntui maistuvan koska, kaikki viisi pientä lusikallista meni mahaan. Nyt ollaan siis jo maisteltu  neljänä päivänä ja annokset ovat kasvaneet jo lähes puolikkaaseen perunaan. Loppuviikosta koetaan taas uusi makuelämys, kun kuvaan otetaan mukaan porkkanaa.